Jumala ei koskaan luvannut meille, että elämä olisi helppoa. Se on täynnä haasteita ja haasteita, eikä ongelmia. Minulla on ystävä, joka sanoo, meillä ei ole ongelmia, mutta meillä on haasteita. Jokainen haaste on mahdollisuus oppia jotain. Jeesus sanoi: tieni on kapea ja vaikea päästä läpi. Emme kuitenkaan ole yksin. Herramme Jeesus Kristus on kanssamme jokaisessa vaiheessa elämässämme. Joskus hän kantaa meitä ja joskus hän kävelee vierellämme. Se on niin ihanan lohdullista, että hän on kanssamme aina,koemmepa Hänen läsnäoloaan tai ei. Jumala on aina kanssamme. Mikä ihana Jumala Hän on.

Meillä on kolme haastetta täällä (ei ongelmia). Ensimmäinen ja tärkein haaste on päivittäisten tarpeiden täyttyminen LIGHT-kodissa ja Ikääntyneiden Päiväkeskuksessa  helmikuun osalta. Tarvitsemme € 1.500 euroa elintarvike-, päivittäistavara- ja muihin kuluihin. Toinen haaste on materiaalit ja taloudellisten tarpeiden täyttyminen LIGHT-kodin rakentamisessa. Meidän on ostettava sähköjohtoja, valot, tuulettimet jne.. Ja meidän täytyy ostaa maalaustarvikkeet, maksaa ovien ja ikkunoiden tekijöiden palkat, ostaa wc-kalusteet, maksaa lattiantekijöiden palkat. Kolmas haaste on jatkaa LIGHT-koulun rakennustyötä. Olemme saaneet laitettua  rautapilarit maan sisään. Tästä meidän on mentävä eteenpäin. Joten tarvitsemme rahoitusta  jatkaaksemme  koulun rakentamista.

Nämä kolme haastetta ovat edessämme nyt. Saadaksemme voiton näihin haasteisiin olemme päättäneet etsiä Jumalan kasvoja enemmän sitoutuneella rukouksella. Rukous on ainoa ase, joka antaa meille voiton. Joten me kaikki olemme päättäneet rukoilla tunnin (klo 20-21) joka päivä Jumalan vastauksia haasteisiin. Aloitimme sen eilen perjantaina. Seuraavalla viikolla rukoilemme tunnin näiden kolmen haasteen puolesta. Tämä on pyyntö ystävällisesti liittyä joukkoomme rukouksessa, että Jumala avaa oven nopeasti. Taloudelllinen tuki  on tässä kuussa erittäin tärkeä meille, meillä on hyvin vähän juuri nyt meidän keittiössämme. Paljon kiitoksia teidän uskollisuudesta tukea meitä rakkaudella, rukouksin ja auttamalla. Kiitos.

Alla  voit nähdä lapsia rukoilemassa haasteisiin vastausta. Lapset huutavat Herralle luottaen, että Hän vastaa heidän rukouksiinsa. On hyvin liikuttavaa kun he rukoilevat. Ylistäkää Jumalaa näistä rukoussotureista.

Alla kuvissa voit nähdä meidän lapsemme uuden LIGHT- kodin  rakennustyömaalla, rukoillen rakentamisen puolesta. Eilen, perjantaina yläasteen lapset vierailivat uuden kodin rakennustyömaalla ja rukoilivat jokaisessa huoneessa rakentamisen loppuunsaattamista. Tämän jälkeen he  rukoilivat koulurakennuksen puolesta. Jokainen lapsi piti koulurakennuksen pilarista ja rukoili huolenpitoa rakentamiseen. Rukouksien jälkeen, he nauttivat juoksennella paikasta toiseen ja pelata puoli tuntia. Ja sitten tulimme kotiin. Lapset sanoivat,että rakennus näyttää ihanalta. He kysyivät minulta, jos voisimme muuttaa jo nyt! Oli vaikea sanoa ei nyt, koska he olivat niin innoissaan asumisesta täällä. On hyvää tilaa kävellä ja pelata pelejä. He rakastavat tätä paikkaa. Olemme niin onnellisia, että heidän ja meidän unelmasta on tulossa totta. Ylistäkää Jumalaa.

On niin suuri lohtu tietää, että kaikki on mahdollista Jumalan kautta. Hän on meidän Jireh. Rukoilemme ja luotamme  Herraan koulun suhteen samoin kuin me luotamme Häneen jokaisessa huolenpidon asiassa. Hän ei ole koskaan epäonnistunut ja eikä  koskaan epäonnistu. Hän on luotettava aina. Joten tämä on meidän nöyrä pyyntömme, että Ystävällisesti jatkat kanssamme rukouksessa nähdäksemme tämän koulurakennuksen rakentamisen valmistuvan. Rukoilemme ja uskomme, että Jumala saattaa sen valmiiksi toukokuun loppuun mennessä 2012, että voimme aloittaa luokat kesäkuussa 2012. Paljon kiitoksia ystävällisestä yhteistyöstä kanssamme.

Hänessä,

Brother Elisha

Lähdimme tiistaiaamuna Humanitäärisen idän-työ ry:n Italialaisella ikiliikkujalla (yli 700 000 KM ajetulla *vihje vihje*)  kohti etelä-suomea, jossa saimme aimo annoksen elintarvikkeita  ( SUURI KIITOS  TÄSTÄ JUMALAN SANAA NOUDATTANEILLE VELJILLE, JOTKA TÄMÄN MAHDOLLISTIVAT)  . Siitä suunnistimme satamaan ja laivaan, joka saapui perille Tallinnaan keskiyöllä.  Ajoimme auton ulos laivasta ja hiljaisen Tallinnan läpi kohti ensimmäistä etappia Haljalaa , johon saavuimme hieman yli kaksi yöllä.  Yhteistyökumppani Margit  olikin siellä keitellyt meille sienisopat ja kunnon kahvit vaikka talon vesiputket olivatkin hieman huonolla hapella (jäässä) . Margitille on avautunut mahtava mahdollisus toimia kylässä tehokkaammin saatuaan paikalliselta ( käsittääkseni) koululta avunpyynnön ja mahdollisuuden auttaa ja tavoittaa  ihmisiä nyt myös koulun kautta.

Syötyämme ja purettuamme osan lastista aloitimme matkan kohti Narvaa. Pysähdyimme erään huoltoaseman pihaan ottaaksemme parin tunnin nokoset odotellessamme, että aamu valkenisi .Aamu kyllä valkeni,  mutta nokoset jäivät haaveeksi . Kaikille ihmisille, jotka haluavat extreme-kokemuksia, suosittelen kokeilemaan nokosten ottoa Ivecon hytissä joko  auto käynnissä (hytti täynnä pakokaasua) tai auto sammutettuna (-25 c pakkasta hytissä).Kummatkaan vaihtoehdot eivät miellyttäneet siispä parin tunnin kärsimisen jälkeen jatkoimme matkaa perille.

Narvassa DNA-liittymä, joka minulla oli mukana alkoi kummallisen soidintanssin Venäjän , Viron ja Suomen operaattoreiden välillä flirttaillen vuoroin niitä kaikkia ja puhelin ilmoitti jokaisen flirtin jälkeen ”puhelu katkennut”.  Terveisiä DNA:lle vaan…Lopulta saimme yhteyden Anatolyyn ja paikalle etummaisena ryntäsi tuttavuus edelliseltä kerralta, tuntemaan oppimamme Victor,  joka tokaisikin ensi sanoikseen “Holotna” (kylmä), johon kuivasti totesin, että tiedetään.  No parempi ruoka , parempi mieli venäläis/virolaisen yhteistyön ja huolenpidon seurauksena kohta oli kahvimuki kädessä ja pöytä koreana.  En lakkaa ikinä hämmästelemästä sitä miten köyhät ihmiset ovat aina  valmiita antamaan parasta siitä vähästä, mitä heillä on ja miten kekseliäästi he ovat oppineet tekemään herkkuja yksinkertaisista aineksista . Keskuksen lapsien parissa on viimeaikoina viihtynyt jonkinlainen epidemia: viisi heistä oli ollut hiljan sairaalassa ja yksi lapsista olikin nyt keskuksella hengityssuoja suun eteen laitettuna ja paikalliset pitivät lapsen visusti meistä kauempana . Lapsen hengitys oli melkoisen karmivaa kuultavaa ja yskä tasaisen takovaa .  Ruuat tulivat taas tarpeeseen ja käytyämme tavalliset kiitosseremoniat läpi päätimme lähteä takaisin kohti Tallinnaa ja saimme onneksi paluulipun vaihdettua päivää aikaisemmaksi. Lähdettyämme alkoi valtava lumimyräkkä, joka sakeni ja paheni koko matkan ajan ja olen melkoisen varma, että jos olisimme jääneet Narvaan yöksi olisimme olleet vaikeuksissa ajaessamme seuraavana päivänä.  Reissu oli ohi reilussa 40 tunnissa, josta torkuimme max 2h , tällaistä extremea tällä kertaa . Suurkiitos kaikille niille, jotka tekivät tämän taas mahdolliseksi .

Päivitys 18.2. Viron tilanne myös A-reportaasissa (katseluaikaa 30 päivää)

“Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
(Mat 25:35-40)

Edellinen kirjoitus kysyi, kuka on minun lähimmäiseni. Nyt kysymys kuuluu:kuka on minun vähimmäiseni, se vähin näistä kaikista, josta Jeesus puhuu? Josta Jeesus sanoo, että mitä me teemme heidän hyväkseen, teemme itse asiassa Hänelle. Tämän raamatunkohdan kanssa näytetään usein kuvia luurankomaisista afrikkalaisista, intialaiskerjäläisistä ja muista, jotka saavat paatuneimmankin sydämen tuntemaan edes alkeellista myötätuntoa. On helppoa tuntea heitä kohtaan myötätuntoa. Onko vain muissa maissa lähimmäisiä, vähimmäisiä?

Kuka on minun lähimmäiseni Suomessa? Kotipaikkakunnallani? Ei kukaan? Miksi myötätunto oman lähialueen vähäosaisia kohtaan on niin vaikeaa, lähes olematonta? Vaikka Jeesus sanoo, että “minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, olette jättäneet tekemättä Minulle”? Käskikö Jeesus meidän laittaa tärkeysjärjestykseen erilaiset vähimmäiset?

Kyllä minä tiedän. Kun minä ja sinä ajattelemme niitä, jotka ensimmäisenä tulevat vähäosaisina mieleen kotipaikkakunnaltamme, ajattelemme myös sitä mikä meille on ilmeistä heissä: Alkoholismi.Avioero.Konkurssi.Yksinhuoltajuus.Epämiellyttävä ulkomuoto.Epämiellyttävät käytöstavat. Mielenterveysongelmia.

“Eivät ne ole vähäosaisia!” huutaa ääni sisällämme. Ne ovat juoppoja, moraalittomia, vastuuttomia, varkaita! Sana “vähäosainen” antaa Wikipediasta seuraavanlaisen määritelmän :”Nimitys perustuu sanaan osa käytettynä merkityksissä “se, mikä ihmiselle on annettu” tai “se, mikä ihmiselle kuuluu”. Vähäosaisina heiltä puuttuu jotain, mikä heille kuuluu. Miten niin kuuluu? Eikös jokainen ansaitse itse omilla töillään mitä ansaitsee?

Eivätkö edellä kuvatut vähäosaiset ole vähäosaisia myös siinä, mikä heille kuuluisi Jumalan lapsina? Eikö Jumala ole luonut heidätkin “omaksi kuvakseen”? Vapaus, rauha, rakkaus ja pelastus kuuluu siten myös heille. Voiko rakkautta ansaita? Eikö kaikki mikä heiltä Jumalan lapsina puuttuu, suorasti tai epäsuorasti ole sielujemme vihollisen heiltä varastamaa, tuhoamaa tai tappamaa? Vai Jumalako heidät tarkoitti siihen kurjuuteen, missä he nyt elävät?

Mitä tämä sinuun ja minuun liittyy? Miten meidän tulisi suhtautua? Mitä me olemme heitä tuomitsemaan? Emmekö me lausu väärää todistusta lähimmäisestämme arvostelemalla heidän elämäntilanteitaan kun emme näe heidän sydäntään ja kaikkia niitä asioita, jotka edelsivät nykyistä tilannetta? Eikö meillä tulisi olla pakahduttava sääli heitä kohtaan ja raivokas halu pelastaa heidät siitä surmanloukusta, jossa he ovat?

Onko mikään hyvä mikä on sinun,oikeasti sinun? Onko sinulla mitään, mitä Jumala ei olisi sinulle ensin antanut? Onko siis kaikki mitä sinulla on, itse asiassa Jumalan? Meidät on asetettu Jumalan taloudenhoitajiksi, mutta tässä kirjanpidossa säästeliäs on varas ja antelias taas kokoaa kulumattomia aarteita ja varansa tallettava heitetään tottelemattomana tuliseen järveen. Sen tähden:

“Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele.”
(Luk 12:33)